sunnuntai 6. elokuuta 2017

Elämältä paljon sain

Tänään havahduin jälleen siihen, että syksy tekee tuloaan. Mihin ihmeessä kesä katosi? Tänä kesänä aurinkoiset päivät ovat olleet harvinaista herkkua. Tosin niistä vähäisistä onkin sitten nautittu mielin määrin!  Elämme tällä hetkellä keskellä vauva-arkea, jota tahdittaa toukokuussa syntynyt kuopuksemme. Valehtelisin, jos väittäisin etteikö väsymys välillä painaisi. Huomaan, että yövalvomiset ovat tuoneet mukanaan muutaman ylimääräisen rypyn silmäkulmiin. Ehkä ne siitä vielä oikenevat..

Kuluneet kuukaudet ovat olleet aika työntäyteisiä eikä aikaa omille harrastuksille ole juurikaan jäänyt. Sen vuoksi onkin pitkästä aikaa mukavaa istahtaa blogin äärelle pohtimaan tätä elämän menoa.

Olen seurannut mielenkiinnolla ja hieman ristiriitaisissa tunnelmissa kotonamme tapahtuvaa liikehdintää, joka on johtunut pääasiassa esikoisen muuttamisesta omaan kotiinsa. Äidin sydämessä tämä on aiheuttanut monenlaisia muljahduksia. Vauvaa hoitaessa ajatukset ovat viipyilleet myös esikoisen vauva-ajassa. Suurta ihmetystä on aiheuttanut jälleen se, miten äkkiä tämä aika kuluu.. Lapset ovat lainaa vaan.. <3

Päällimmäisenä on kuitenkin ajatus.. Elämältä paljon sain. En yhtään vähempää, en yhtään enempää. Olen kiitollinen kaikista kasvupoluista, niistä kipeistäkin.. joita elämänvarrella on ollut. Ilman sitä kaikkea ei olisi nyt tätä. 


Meillä käännyttiin jo massulleen <3 On kiire kasvaa isoksi..


Mervi

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hyvää äitienpäivää


"Mitä se rakkaus on?
lapsi kysyy
lämpimänä sylissä.
Rakkaus on sitä,
että pitää sylissä,
sinä vastaat,
annat sormiesi lipua
hentojen hiusten läpi.
Hento kuin lapsen hius
on rakkaus,
yhtä hauras,
yhtä puhdas ja väkevä.
Mikset sinä sitten ole
koskaan minun sylissäni?
Lapsi kysyy vakavana,
eikä suostu hyväksymään, 
että yksikään rakkaus olisi
toista suurempi tai pienempi."

- Tommy Tabermann -

Tänä vuonna äitienpäivä on ihan erityinen.
Olen kiitollinen kolmesta rakkaasta lapsestani.
Kiitollinen siitä, että saan olla äiti.

Hyvää äitienpäivää.

Mervi

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Ruusuvarpaat


Elämä

pitele hellin lujin käsin aarrettasi.
Varo pudottamasta sylistäsi
tomuiselle kiviselle tielle
ennen kuin nämä ruusuvarpaat
valmiit vahvat
hyppimään kiipeilemään kivien yli.
Innolla. Ilolla.

- Maaria Leinonen -

Rakas tyttäremme on syntynyt <3

Mervi



maanantai 1. toukokuuta 2017

Haltitunturin valloitus

Haluan vielä palata hieman taaksepäin ja kirjoittaa kokemuksiani Halti tunturin huiputuksesta, jonka teimme heinäkuussa 2016. Reissu tiivistää monia ajatuksiani kuluneesta vuodesta. Se on ollut opettavainen ja antoisa. Ei ole olemassa vuotta, johon ei mahtuisi vastoinkäymisiä. Niitä on ollut ja tulee olemaan jatkossakin. Elämällä on tapana mennä niin.. Liian tasaiseen vaiheeseen on turha tuudittautua. Tärkeintä on mielestäni oma suhtautuminen ja asenne. Hyvällä asenteella pääsee aina pitkälle! Vaellusreissuumme mahtui iloa, kipua (etenkin jaloissa), paljon vaikeakulkuista maastoa ja muutama eksyminen. Siihen mahtui myös yhteistyötä, auttamista ja periksiantamattomuutta. Näitä kaikkia tarvitaan, että päästään maaliin asti. Tervetuloa Haltille!

Lähdimme aamulla matkaan Kilpisjärveltä, josta suuntasimme Norjaan. Aikaa säästääksemme päätimme kiivetä Haltitunturille Norjan puolelta Guolasjärveltä. Tiesimme, että reitti olisi vaikeakulkuinen, mutta päätimme kuitenkin yrittää. Tie Guolasjärvelle kulkee halki kauniiden maisemien  ja upeiden laaksojen. Tie on paikoin hyvin kapea ja vaikeakulkuinen, mutta autolla pääsee kulkemaan hyvin. Matkamme aikana tiellä ei ollut lunta, mutta muutamat valtaisat purot yllättivät. Kun pääsimme vihdoin Guolasjärvelle, alkoi ilta jo hämärtää. Teimme leirin Guolasjärven rantaan ja odotimme aamua, jolloin pääsisimme aloittamaan vaellusta.
Leiripaikkamme oli ainutlaatuinen ja ikkunasta avautui näkymä suoraan Guolasjärjelle. Vaelluspäivän aamu avautui hieman sumuisena. Vettä ei kuitenkaan satanut. Toivoimme, että säästyisimme sateelta, koska  sen myötä reitti muuttuisi todella vaikeakulkuiseksi.
 Matkaa Guolasjärveltä Haltitunturin huipulle on n. kuusi kilometriä. Reitti on  vaikeakulkuinen ja matkaan saa varata aikaa. Selvitimme reittiä etukäteen. Emme kuitenkaan osanneet varautua rankkaan sumuun, jonka vuoksi kävelimme useita kilometrejä ilman minkäänlaista näkyvyyttä. Tästä johtuen matkaa tulikin taitettua yhteensä reilut parikymmentä kilometriä.
Alkumatka taittui hieman kevyemmässä vaatetuksessa.
Mitä ylemmäs kiipesimme, sitä kovemmaksi tuuli yltyi. Tässä vaiheessa alkoi olla myös sumua.
Haltitunturia ei turhaan sanota kivitunturiksi. Reitti Norjan puolelta Haltin huipulle on koko matkan todella kivikkoinen. Tästä syystä sateisessa säässä patikointi voi olla hyvinkin vaarallista. Meitä kuitenkin onnisti ja säästyimme suuremmilta sateilta. Sumun aiheuttamaa liukkautta oli jonkun verran. Tälle reitille lähtiessä tulee varustautua hyvin. Hyvät ja turvalliset vaelluskengät ovat välttämättömät. Myös muuttuvien sääolosuhteiden vuoksi vaihtovaatteita on hyvä olla mukana. 
Sankassa sumussa suunnistaminen oli todella haastellista. Apuna meillä oli kartta ja kompassi. Eksyimme reitiltä myös muutaman kerran. Matka huipulle eteni muutama metri kerrallaan, koska paikoitellen ei ollut juuri minkäänlaista näkyvyyttä. Vähitellen Suomen korkein kohta alkoi häämöttää.
Ja siellähän se lopulta olikin! Kuvassa rajapyykki 303B Suomen korkeimmalla (1323,6 m) kohdalla Haltin rinteellä. Suomen korkein kohta ei ole suinkaan Haltin huippu. Ráisduattarháldi (1361 m) sijaitsee Norjan puolella vajaa kaksi kilometriä Suomen korkeimmasta kohdasta pohjoiseen. Jatkoimme matkaamme tarkoituksena huiputtaa Haltin korkein kohta. Sankan sumun vuoksi emme olleet tämän sijainnista kuitenkaan täysin varmoja. Kävimme huipulla, jonka oletimme vahvasti olevan Haltin huippu. Täyttä varmuutta ei kuitenkaan ole. Tämän jälkeen jatkoimme patikointia takaisin Guolasjärvelle. Paluumatka oli haastellinen jyrkän kivikkoisen maaston vuoksi. Upeat maisemat jäivät paikoin näkemättä, koska vankka sumupeite peitti näkyvyyden.
Vähitellen alkoi avautua upea maisema!
Haltitunturi
Patikointi Haltitunturille oli kokemus, jota emme koskaan unohda! Se oli unelmien täyttymys! Monia muistoja rikkaampana matka jatkuu ja uudet reissut odottaa. Jos haluat lukea käsivarren reiteistä lisää, niin niitä löytyy tämän linkin takaa. Suosittelen lähtemään rohkeasti matkaan!

Aurinkoisia kevätpäiviä ja mukavia patikointireissuja toivottaen

Mervi

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Elämä on tässä ja nyt!

Luin taannoin Maaret Kallion kirjoituksen kiireestä. Äidillä on kiire karistaa raskauskiloja, isällä tuhat työmeiliä odottamassa, eläkeläisillä lukemattomia harrastuksia, ystävillä kalenteri pullollaan ja lapsellakin hoppu hoitoon, Maaret Kallio kirjoittaa. Tämä kirjoitus sai minut pohtimaan asiaa tarkemmin.

Kuluneet vuodet ovat olleet aika kiireisiä; työn- ja opiskelun täyteisiä. Vaikka yritän aina tietoisesti hidastaa tahtia, niin välillä huomaan olevani melkoisen kaaoksen keskellä. Olen mestari haalimaan itselleni erilaisia projekteja ja töitä. Toisaalta myös nautin siitä, että minulla monta rautaa tulessa ja yleensä koen olevani parhaimmillani paineenalaisena. Kiireinen elämä vaatii kuitenkin vastapainoa ja sitä minulle antavat luovat harrastukset, kuten valokuvaaminen, kirjoittaminen ja kaikenlainen käsillä tekeminen. Nautin myös paljon luonnossa liikkumisesta ja perheen ja läheisten kanssa yhdessä vietetystä ajasta. 

Olen ollut nyt äitiyslomalla muutaman viikon ajan. Vaikka odotin kovasti äitiysloman alkamista, niin samalla koin epävarmuutta ja jännitystä siitä, miten saan aikani kulumaan kotona. Tämä aika on tuntunut kuitenkin hyvältä <3 Työ- ja opiskeluasiat ovat jäänet luonnollisesti taka-alalle ja ajatukset ovat jo pian syntyvässä lapsessa. Myös omat ajatukseni tulevasta vauva-ajasta ovat hyvin erilaiset kuin aikaisemmin. Nuorena äitinä sitä kaikkea ei tullut ajatelleeksi.. ajankulumista.. ei sitäkään, miten äkkiä lapset lentävät pesästä. Vanhimmat lapseni ovat jo aikuisuuden kynnyksellä. Silti minusta tuntuu, että on vain hetki aikaa siitä, kun he syntyivät. Vaikka välillä tunnen haikeutta, niin päällimmäisenä sydämessä on kuitenkin ilo ja onni. On mahtavaa elää tässä hetkessä heidän rinnallaan. Ehkä enemmän taustavaikuttajan roolissa.. mutta tukena ja turvana kuitenkin <3

Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan vielä kolmannen kerran tulla äidiksi. Tällä hetkellä koen, että minulla en ole kiire mihinkään. Koen eläväni tällä hetkellä ainutlaatuista ja jännittävää aikaa. Juoksulenkit ovat vaihtuneet kävelylenkkeihin luonnon helmassa. Ajatukset viivähtävät yhä enemmän tässä hetkessä.  Elämä on tässä ja nyt! <3


Kuuntele sisintäsi,
kuori pois egosi hätäinen ääni,
keskity sisällä olevaan
kiireettömään rauhaan.
Kuuntele sen kerrontaa,
pysy avoimena ja hyväksyvänä.
Antaudu ja ota vastaan.
Kulje sen viitoittamaa tietä
onnellisuuden lähteelle.

- Pia Carpelan -


Lämpöisin ajatuksin

Mervi

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Tervetuloa huhtikuu

Kuva Inna Nykänen

Kevät on iloinen asia siksi
että se on kevät.
Ettei se ole syksy.
Että kaukana syys-loka-marras.
Ja kaikki on puhdasta ja raikasta
tuoksuvaa uutta
ja lauluja täynnä
Kuin luomisen aamuna.
Ja vuokkopolkuja vaeltaa
hiirenkorvien hymy.
Ja ilosta kevyet sydämet.

- Maaria Leinonen -

Tervetuloa huhtikuu! <3

Mervi

lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 24. kuva - Hyvää joulua!




Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa,
toivon tuikkeen sydämeen.
 
Pieni liekki pimeydessä
nyt voi olla jokainen,
pieni liekki, joka kantaa
valon luokse kaikkien.

- Anna-Mari Kaskinen -



Kuvassa on oma rakas tonttupoikani muutaman vuoden takaa! Kuva on yksi lemppareistani! <3

Hyvää ja rauhallista joulunaikaa ihan jokaiselle! <3

Mervi