tiistai 26. maaliskuuta 2013

Arjen tähtihetkiä

Tiistaiaamu valkeni meidän huushollissa ihanan aurinkoisena. Tahtia ei haitannut edes se, että nukuin puoli tuntia tavallista pitempään. Perheen murkut olivat yllättävän hyvällä tuulella ja haliteltiinkin aamun aikana useaan kertaan. Tänään ei ollut sellaista aamuhärdelliä kuin yleensä. Tuntui tosi hyvältä. Esikoinen pinkaisi pakkasista huolimatta Jopolla kouluun. Kuopuksen kanssa lähdetiin tavalliseen tapaan yhtämatkaa. Tätähän se on, arki. Tänä aamuna siinä oli kuitenkin erityisen positiivinen säväys. Minulle nämä ovat niitä tavallisen elämän tähtihetkiä, joista nautin suunnattomasti.

Elämässäni on ollut nyt ajanjakso, joka on saanut rapuluonteeni hieman herkistymään. Monenlaiset asiat ovat hämmästyttäneet ja kummastuttaneet tätä pientä kulkijaa. Joidenkin asioiden suhteen omat vaikutusmahdollisuudet ovat olleet olemattomat. Tällaiselle "asiat järjestykseen" ihmiselle tämän hyväksyminen on ollut hieman haasteellista. Tällä kertaa se on ollut kuitenkin välttämätöntä. Nyt sydämessä vallitsee tyyneys ja rauha. On hyvä mieli ja elämä jatkuu!


-Mervi-

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Positiivisia ajatuksia

Elämässäni on ollut nyt hieman matalapaineinen ajanjakso. Negatiiviset tapahtumat, asiat, ilmiöt ja ihmisetkin ovat "sulostuttaneet" tätä tavanomaista arkeani. Minun on välillä vaikeaa hyväksyä sitä, että joillekin asioille ei voi yksinkertaisesti mitään. Negatiivisuudella on usein sellainen voima, että se polkee positiivisuuden alleen. Mitä enemmän negatiivisuutta on ilmassa, sitä varmemmin positiivisesti ajatteleva ihminen kokee tulleensa lytätyksi. Valehtelisin jos väittäisin, että nämä asiat eivät olisi vaikuttaneet millään tavalla elämääni. Kyllä ne ovat ja olen nyt joutunut punnitsemaan monia asioita. En ole kuitenkaan antanut periksi.

Uskon edelleen postiivisen ajatuksen voimaan <3




Positiivista keskiviikkoa kaikille!

-Mervi-



torstai 7. maaliskuuta 2013

Elämä on matka

Elämä on matka. Se ei ole jatkuvaa menestymistä, onnistumista tai tavoitteiden saavuttamista. Siihen kuuluu myös menetystä, epäonnistumista sekä unelmien romuttumista. Aina emme pääse niihin tavoitteisiin, joita itsellemme asetamme. Tämäkin on hyväksyttävä, sillä muutoin elämä ei voi jatkua. Uskon vahvasti kohtaloon ja siihen, että korkea käsi johdattaa meitä oikealle tielle. Vastoinkäymiset myös vahvistavat ja muistuttavat voimavarojemme rajallisuudesta.
Henkilökohtaiset ominaisuutemme ja luonteenpiirteemme määrittelevät sen, millaisia tavoitteita haluamme itsellemme asettaa.  On selvää, että yhteiskunnalliset velvoitteet asettavat tietynlaisia vaatimuksia ja tavoitteita. Jokainen voi kuitenkin yksilöllisesti määritellä sen, miten haluaa nämä velvollisuudet täyttää, tavoitteet saavuttaa. Yleensä pahin kriitikko itselleen on ihminen itse. Kukaan tai mikään ei odota meiltä yhtään enempää.
Tämän kun aina muistasi. Itse olen aina ollut hyvin tavoitteellinen ihminen. Haaveeni ja unelmani ovat kuitenkin hyvin arkipäiväisiä, ihan päivittäiseen elämään liittyviä. Yleensä ne koskevat perheen ja läheisten hyvinvointia, työtä tai omaa ajankäyttöäni. Tämän lisäksi minulla on myös omia henkilökohtaisia tavoitteita. Olen ihminen, joka ei jaksa junnata kovin pitkään paikoillaan. Yleensä on niin, että kun olen saavuttanut jotakin, niin varsin pian lähdenkin jo tavoittelemaan seuraavaa.  Suuria päätöksiä saatan pohtia joskus hyvinkin pitkään, monelta eri kantilta. Lopullisen päätöksen teen yleensä vasta sitten, kun tunnen olevani siihen täysin valmis ja uskon omiin mahdollisuuksiini. Päämäärätietoisuus on aina ohjannut vahvasti elämääni.

Mutta tavoitteellisuudessa on myös tämä toinen puoli, jota saa minut toisinaan mietteliääksi. Missä vaiheessa elämä lähtee menemään siihen suuntaan, että siitä tulee suorittamista? Milloin vaadin itseltäni liikaa? Raja on aika häilyvä, koska sietokykymme tämän suhteen on hyvin erilainen. Omat hälytyskelloni alkavat yleensä soimaan siinä vaiheessa, kun perheen yhteinen aika käy vähiin. Huomaan, että perheenjäsenet tulevat ja menevät, mutta kenelläkään ei ole aikaa pysähtyä kysymään mitä toiselle kuuluu. Arjen oravanpyörä on valmis ja silloin on aika rauhoittua.

Nämä hetket saavat minut usein pohtimaan sitä, mikä tässä elämässä on tärkeää. On hyvä, että joku tai jokin havahduttaa meidät miettimään asioita, koska muuten jatkaisimme vain porskuttamista. Asioilla on aina tarkoituksena - näin ajattelen. Ajatuksissani teen usein pitkiäkin matkoja, mutta palaan aina hyvin samankaltaisten perusasioiden äärelle. Sitten on hyvä jatkaa taas tätä elämän matkaa.


Tämmöisiä ajatuksia tähän torstai päivään.

Mervi