torstai 17. huhtikuuta 2014

Uskallatko luovuttaa?

Innostuin suuresti lukiessani Kirsi Pihan kolumnia luovuttamisesta. Kirjoituksessaan hän pohtii sinnikkyyden korostamisen merkitystä nykyisessä kulttuurissamme. "On hienoa jaksaa sinnitellä. Mennä läpi vaikka harmaan kiven. Sinnikkyys palkitaan aina lopussa. Kestävyys on hyve. Luovuttaminen on pahe. Luuserit luovuttavat."

 
Jokainen varmasti tunnistaa sinnikkyyden itsessään. Sinnikkyys on hyväksi, koska se auttaa meitä saavuttamaan tavoitteitamme. Ilman sinnikkyyttä en varmasti olisi koskaan juossut maratonia, sietänyt epämukaviakin olosuhteita tai toteuttanut unelmiani. Minulle sinnikkyys merkitsee paitsi tavoitteiden saavuttamista, myös tahtoa ja halua pysähtyä hetkeen ja malttaa odottaa tulevaa. Koen sinnikkyyden olevan minulle enemmänkin henkilökohtainen ominaisuus kuin halu vertailla itseäni muihin tai odottaa kiitosta hyvin tehdystä työstä.
 
 
Mutta mitäpä jos tärkeintä onkin osata luovuttaa?
 
 
On hyväksyttävä, että voimme olla riittävän hyviä jossakin juuri niillä voimavaroilla, jotka meillä sillä hetkellä ovat käytettävissä. Aina emme pysty täydelliseen suoritukseen - joskus riittävän hyvä on juuri se sopiva! Jokainen käy varmasti hyvin henkilökohtaisella tasolla läpi ajatusta siitä, milloin on oikea hetki luovuttaa. Erilaiset kokemukset tuovat yleensä varmuutta tämän asian tiedostamiseen. On hyvä olla, kun ei tarvitse esittää muuta kuin on - olla vain rehellisesti oma itsensä. Minulle luovuttaminen on merkinnyt vapautumista monesta epämukavastakin asiasta. Samalla elämääni on tullut asioita, jotka ilman tätä oivallusta olisivat saattaneet jäädä kokematta.
 
 
Luovuttaminen ei merkitse pelkästään luopumista jostakin tavoitteesta. Se merkitsee myös sitä, että uskaltaa jättää taakseen sellaisia asioita, jotka ovat hankaloittaneet omaa henkilökohtaista kasvua. Tunne voi hyvinkin vapauttava ja antaa mahdollisuuden suunnata katseen kohti tulevaa, kohti uusia haaveita, uusia tavoitteita - mahdollisuuden kehittyä ihmisenä. Toivoisin, ettei kukaan koskaan juttuisi entiseen niin, että antaisi tukahduttaa oman henkisen kasvunsa. Tämän vuoksi on tärkeää osata myös luovuttaa!

 
Tämä tunne, jonka itse olen oivaltanut on niin hyvä, että se tuntuu sydämessä asti ja saa minut hymyilemään!
 

Uskalla välillä myös luovuttaa, se kannattaa! Ihanan aurinkoista viikonloppua jokaiselle lukijalle!



Mervi


2 kommenttia :

Sanna kirjoitti...

Loistava teksti...tätä täytyy nyt haudutella mielissä :) Kiitos!

MERVI kirjoitti...

Kiitos Sanna! :)