keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Just breathe


Joskus sitä vain toivoo, että aika pysähtyisi. Tässä iässä huomaa sen, että aika kuluu jotenkin eri tavalla nopeammin, vaikka mitään varsinaista kiirettä ei olisikaan. Päivät kuluvat eikä aikaakaan, kun työviikko on jo päätöksessä ja valmistaudumme viikonlopun viettoon. Kesä on vaihtunut syksyyn, kohta talveen. Eilen tein kauppareissulla myös ensimmäisen havainnon siitä, että joulukin on kohta ovella. Mihin ihmeessä tämä aika oikein katoaa?
 
Kävin taannoin mielenkiintoisen keskustelun tästä samaisesta aiheesta hyvän ystäväni kanssa. Lapset kasvavat ja itsenäistyvät. Ajankulumisen huomaa erityisesti heidän varttumisestaan. Ja miten lyhyeltä tuntuukin se aika, kun olivat vielä ihan pieniä. Uskomatonta! Myös omat vanhemmat ikääntyvät.. Arkisen aherruksen lomassa haaveita ja toiveita siirtää herkästi tuonnemmaksi. Se on jotenkin niin helppoa. Mutta entäs jos sitten onkin jo liian myöhäistä?
 
On tavallista, että jokin omassa elämässä ajankohtainen asia saa meidät pohtimaan tätä aihetta. Mielestäni se on hyvä ja auttaa meitä muistuttamaan siitä, että unelmia ja toiveita ei kannattaisi loputtomiin siirtää myöhemmäksi. Vaikka haaveiden toteuttaminen ei juuri sillä hetkellä olisi mahdollista, niin ainakin saamme ajattelemisen aihetta. Ehkä näin myös rohkeutta tarttua tuumasta toimeen? :)
 
Ajatuksellista keskiviikkoa kaikille lukijoille!
 
 
Mervi

Ei kommentteja :