maanantai 28. huhtikuuta 2014

Maanantain ajatus

 
Leskenlehdet ihastuttavat takapihalla.
© Mervi Nykänen

 Ajattele kaikkea
kauneutta,
joka on yhä
ympärilläsi, ja
ole onnellinen.

- Anne Frank -


Aurinkoa ja kauneutta alkuviikkoon


Mervi

torstai 24. huhtikuuta 2014

Asenne ratkaisee

Heräsin tänä aamuna virkeänä. Linnut lauloivat ja aurinko pilkisti ikkunan raosta. Tuntui hyvältä herätä arkeen. Aamukahvia juodessani mieleeni juolahti taannoinen keskustelu asenteesta ja siitä, miten asenne vaikuttaa meidän jokapäiväiseen elämäämme. Ihminen itse voi vaikuttaa paljon siihen, miten suhtautuu erilaisiin asioihin. Uskomus siitä, että negatiivisuus lisää negatiivisuutta ja positiivisuus positiivisuutta, on mielestäni täysin totta. Ihminen jonka suhtautuminen on hyvin kielteistä ja vastustelevaa, kohtaa yleensä myös itse vastustusta. Ei kuitenkaan aina. Joskus tällainen vastarinta-ajattelu voi olla ainut hyväksytty toimintamalli, jota voi olla haasteellista muuttaa. Hyviä esimerkkejä tällaisesta toiminnasta löytyy monista työyhteisöistä, joissa ollaan totuttu tekemään aina samalla tavalla. Suhtautuminen työelämän jatkuviin muutoksiin voi tällöin tuntua haastelliselta ja aiheuttaa vastustusta. Joskus oma työ voidaan kokea myös niin henkilökohtaisena, että keskustelu toimintamallien muuttamisesta koetaan uhkana omalle työskentelylle.

Positiivisesti ja myönteisesti ajatteleva on avoin näkemään erilaisia toimintatapoja ja valmis kehittymään. Hän arvostaa erilaisuutta ja sitä, että samaan lopputulokseen voidaan päästä hyvin monella eri tavalla. Hän ei koe muutoksia uhkana vaan kohtaa ne positiivisena haasteena ja on valmis tekemään työtä yhteisen päämäärän hyväksi. Väittäisin, että aidosti positiivisesti ajattelevat ihmiset omaavat jotain sellaista sisäänrakennettua myönteisyyttä, joka auttaa heitä tarkastelemaan asioita laajemmasta näkökulmasta. He myös hyväksyvät heikkoutensa ja ovat valmiita kehittämään itseään. He eivät kohdista positiivisen ajattelun voimaa pelkästään itseensä vaan huomioivat myös kanssaihmiset. Tällaisten ihmisten lähellä onkin usein varsin hyvä olla!

Asenne on jokaisen henkilökohtainen asia ja tietoinen päätös, joka vaikuttaa toimintaamme eri tilanteissa. Asenne ratkaisee monessa asiassa. Se valitseeko myönteisen vai kielteisen asenteen, on jokaisen oma asia. Omaa asennettaan on kuitenkin hyvä tarkastella aina välillä.
Haluan liittää tähän kirjailija Charles Swindollin tekstin, joka kuvaa mielestäni hyvin tätä aihetta. Kirjoitus koristaa myös oman työhuoneeni seinää ja muistuttaa minua tietyistä asioista.

"Mitä kauemmin elän, sitä paremmin ymmärrän, mikä merkitys asenteilla on elämässä. Minulle asenne on tärkeämpi kuin tosiasiat. Se on tärkeämpi kuin menneisyys, koulutus, raha, olosuhteet, epäonnistumiset, menestys, tai mitä muut ihmiset ajattelevat tai sanovat tai tekevät. Se on tärkeämpi kuin ulkonäkö, lahjakkuus tai taidot. Asenne voi rakentaa tai hajoittaa yrityksen... seurakunnan... kodin. Merkittävää on, että me voimme valita joka päivä asenteen, millä päivän otamme vastaan. Emme voi muuttaa menneisyyttä... emme voi muuttaa väistämätöntä. Ainoa, mitä voimme tehdä, on hallita asennettamme. Olen vakuuttunut, että elämästä 10 % on sitä, mikä tapahtuu minulle ja 90% sitä, miten reagoin siihen. Ja niin se on sinullakin...

© Inna Nykänen


olemme vastuussa asenteistamme."  :)


Mervi

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pihamaan kasvatit

 

Pitkät pyhät ja lämpöiset kelit tarjosivat kerrassaan ihanteellisen mahdollisuuden pihamaan kuopsutteluun. Taimet tekevät tuloaan, kirsikkapuu on hiirenkorvalla! Pihatöiden lomassa seurasin mielenkiinnolla varpuspariskuntaa, joka oli jo pesänrakennuspuuhissa. Mikä ihana kevät! Tekisi mieli laittaa jo kesäkukkia ulos, mutta taitaa olla vielä liian aikaista? Ehkäpä odotan vielä hetken.. Nautitaan nyt tästä hetkestä!

Aurinkoisia kevätpäiviä

Mervi

 

torstai 17. huhtikuuta 2014

Hyvää pääsiäistä!

 
 
 Rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille lukijoille!
 
 
Mervi

Uskallatko luovuttaa?

Innostuin suuresti lukiessani Kirsi Pihan kolumnia luovuttamisesta. Kirjoituksessaan hän pohtii sinnikkyyden korostamisen merkitystä nykyisessä kulttuurissamme. "On hienoa jaksaa sinnitellä. Mennä läpi vaikka harmaan kiven. Sinnikkyys palkitaan aina lopussa. Kestävyys on hyve. Luovuttaminen on pahe. Luuserit luovuttavat."

 
Jokainen varmasti tunnistaa sinnikkyyden itsessään. Sinnikkyys on hyväksi, koska se auttaa meitä saavuttamaan tavoitteitamme. Ilman sinnikkyyttä en varmasti olisi koskaan juossut maratonia, sietänyt epämukaviakin olosuhteita tai toteuttanut unelmiani. Minulle sinnikkyys merkitsee paitsi tavoitteiden saavuttamista, myös tahtoa ja halua pysähtyä hetkeen ja malttaa odottaa tulevaa. Koen sinnikkyyden olevan minulle enemmänkin henkilökohtainen ominaisuus kuin halu vertailla itseäni muihin tai odottaa kiitosta hyvin tehdystä työstä.
 
 
Mutta mitäpä jos tärkeintä onkin osata luovuttaa?
 
 
On hyväksyttävä, että voimme olla riittävän hyviä jossakin juuri niillä voimavaroilla, jotka meillä sillä hetkellä ovat käytettävissä. Aina emme pysty täydelliseen suoritukseen - joskus riittävän hyvä on juuri se sopiva! Jokainen käy varmasti hyvin henkilökohtaisella tasolla läpi ajatusta siitä, milloin on oikea hetki luovuttaa. Erilaiset kokemukset tuovat yleensä varmuutta tämän asian tiedostamiseen. On hyvä olla, kun ei tarvitse esittää muuta kuin on - olla vain rehellisesti oma itsensä. Minulle luovuttaminen on merkinnyt vapautumista monesta epämukavastakin asiasta. Samalla elämääni on tullut asioita, jotka ilman tätä oivallusta olisivat saattaneet jäädä kokematta.
 
 
Luovuttaminen ei merkitse pelkästään luopumista jostakin tavoitteesta. Se merkitsee myös sitä, että uskaltaa jättää taakseen sellaisia asioita, jotka ovat hankaloittaneet omaa henkilökohtaista kasvua. Tunne voi hyvinkin vapauttava ja antaa mahdollisuuden suunnata katseen kohti tulevaa, kohti uusia haaveita, uusia tavoitteita - mahdollisuuden kehittyä ihmisenä. Toivoisin, ettei kukaan koskaan juttuisi entiseen niin, että antaisi tukahduttaa oman henkisen kasvunsa. Tämän vuoksi on tärkeää osata myös luovuttaa!

 
Tämä tunne, jonka itse olen oivaltanut on niin hyvä, että se tuntuu sydämessä asti ja saa minut hymyilemään!
 

Uskalla välillä myös luovuttaa, se kannattaa! Ihanan aurinkoista viikonloppua jokaiselle lukijalle!



Mervi


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Sorsia

Keväinen luonto on aina kuvaamisen arvoinen! Bongasin Etelä-Savossa viikonlopun aikaan jo ensimmäiset kurjet, jotka olivat laskeutuneet pellolle ruokailemaan. Harmikseni en saanut niistä kuvaa. Sen sijaan Olavinlinnan edustalla parveilleet sorsat tekivät innokkaasti tuttavuutta kameran kanssa. Arkisen maanantaipäivän iloksi muutama kuva näistä veijareista!
 

 
Mervi

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Puhu äänellä jonka kuulen

Oletko koskaan ollut tilanteessa jossa keskustellaan kiivaasti? Tilanteessa, jossa jokainen haluaa tuoda esille oman mielipiteensä? Tilanteessa, jossa näennäisesti kuunnellaan, mutta todellisuudessa ei pysähdytä kuuntelemaan mitä toisella on sanottavaa? Ehkä olet? Esimerkkejä jokainen voi poimia varmasti päivittäisestä elämästään. Voisi helposti olettaa, että kuunteleminen on helppoa - ja niin se onkin. Mutta se, että kuullaan aidosti mitä toisella on sanottavaa - onkin sitten eri juttu.

Mitä sinulle kuuluu? Tämä kysymys sisältää aika vastuullisen viestin, joka voidaan välittää kuulijalle hyvin monella tavalla. Ihminen, jonka vastaus on toistuvasti ohitettu, kokee usein pettymystä ja vihaa, ehkä pelkoakin. Tämä tekee hänestä usein entistä äänekkäämmän, jopa vaativan. Se, että ihminen tulee kuulluksi, on edellytys hyvälle yhteistyölle ja sille että asiat arjessa sujuvat! Joskus mitä kuuluu - kysymys voi murtaa suuriakin patoja. Ehkä ihminen on vain odottanut sitä hetkeä, että joku on rohjennut tätä häneltä kysyä.

Kuulemiseen ei tarvita välttämättä edes sanoja. Pelkkä läsnäolo tai lämmin halaus voivat poistaa monta murhetta. Välillä elämä tuntuu hektiseltä. Ihmiset vain tulevat ja menevät, eivätkä uskalla kohdata aidosti toisiaan. Yksinäisyys on nykyajan vitsaus. Tämä on nähtävissä erityisesti ikä-ihmisten arjessa. Väittäisin, että tässä mediakeskeisessä yhteiskunnassa myös monet lapset, nuoret ja työikäisetkin kokevat yksinäisyyttä. Mikään tietokone tai älypuhelin ei voi koskaan korvata ihmisen aitoa läsnäoloa. Sen vuoksi on tärkeää, että uskaltaa esittää lähimmäiselleen tämän kysymyksen - mitä sinulle kuuluu?

Omassa työssäni keskustelu ja kuuleminen ovat tärkeitä työvälineitä, jotka auttavat minua ratkaisemaan hyvin monenlaisia ongelmia. Kun ihminen tulee kuulluksi, hän kokee olevansa arvokas ja itsenäinen, kykenevä päättämään omista asioistaan, tuomaan esille omia tarpeitaan ja ottavan vastuun elämästään. Kokematta hylätyksi tulemisen tunnetta tai arvostelua. Hän kokee olevansa itsenäinen vaikka tarvitsisi arjesta selviytymiseen toisen henkilön tukea. Tämä kokemus on meille jokaiselle avuntarpeesta riippumatta hyvin tärkeä. Tunne siitä, että olemme tulleet kuulluksi.

Kissanpentuja.
© Inna Nykänen
 
Ajatukseni tähän kirjoitukseen ovat syntyneet ihan arkipäiväisistä keskusteluista tavallisten ihmisten kanssa. On mahtavaa oivaltaa asioita aina vaan uudelleen. Miau!

Hyvää viikonloppua kaikille!


Mervi

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Ajatus perjantaille

© Mervi Nykänen

 
Varaa aikaa työhön ja huviin,
tee joka päivästä hyödyllinen ja mukava
ja osoita, että ymmärrät ajan arvon
käyttämällä sen viisaasti.
 
Silloin nuoruus on iloista,
vanhuus ei tuo tullessaan katumusta ja
elämästä muodostuu kaunis menestys
köyhyydestäkin huolimatta.
 
Louise May Alcott, joka kirjoitti teoksen Pikku naisia



Aurinkoista viikonloppua!

Mervi