keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Some-loma

Mikä ihmeen some-loma? Maaret Kallio kirjoittaa blogissaan sosiaalisen median moninaisuudesta. Kirjoituksessaan hän pohtii Facebook-päivitysten kääntöpuolta ja sitä millaisia asioita ihmiset itsestään jakavat. Moni kokee sosiaalisen median aiheuttavan mielipahaa ja kateutta. Miksi? Tällaisia tunteita aiheutuu, jos ihminen vertailee itseään muihin, verkossa tai kasvokkain. Itse olen pohtinut paljon sosiaalisen median vaikutuksia elämääni. Käytän itsekin facebookia ja jaan asioita itsestäni. Mutta asioilla on aina myös kääntöpuolensa. Minullakin on ollut aivan mahtava kesä. Olen saanut matkustaa ja nauttia yhteisestä ajasta perheeni ja läheisteni kanssa. Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Kesään on mahtunut myös ei niin mukavia asioita, joita en ole kokenut tarpeelliseksi jakaa somessa. Tätä asiaa Maaret Kallio myös kirjoituksessaan pohtii. Myönteiset facebook-päivitykset ovat ihan oikeasti totta, mutta eivät tietenkään koko totuus!
 
Itse koen sosiaalisen median sellaisena kevyenä huvina tässä muun elämän ohessa. En ota sitä mitenkään vakavasti. Joskus on kiva jakaa hyviä fiiliksiä ja tuulettaa näitä yhdessä muiden kanssa. Tärkeimmät ja kipeimmät asiat jaetaan kuitenkin henkilökohtaisesti läheisten ihmisten kanssa. Haluan myös kunnioittaa lasteni yksityisyyttä. Pyrin tietoisesti huomioimaan, ettei lasten elämä ala kauttani elämään sosiaalisessa mediassa omaa elämäänsä. Sosiaalinen media on vain pienen pieni palanen elämää, ei koko elämä. Ja sellaisena se saa mielestäni pysyäkin!
 

Mitä mieltä sinä olet somesta?

Mervi

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kesällä kerran

Kesä hellii meitä nyt lämmöllään. Se tuntuu hyvältä! Miten ihanaa onkaan tehdä pieniä kesäisiä retkiä - hyvällä fiiliksellä, iloiten ja nauraen. Hieman kyynelehtienkin.. onnesta ja ilosta, jälleennäkemisen riemusta. On olemassa ihmisiä, jotka tekevät kotinsa sydämeen. Ja siellä se pysyy, vaikka maailmaan tuulet kuinka keikuttaisi. Sellainen on suuri onni!
 
 
 
 
 
 
Kesäiset kuvat ovat viikonlopulta, Savonlinnasta.. Monta muistoa rikkaanpana matka taas jatkuu.
 

Mervi
 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Rakkaus


Rakkaus on pitkämielinen.
 
Rakkaus on lempeä.
 
Rakkaus ei kadehdi.
 
Rakkaus ei kerskaa.
 
Rakkaus ei pöyhkeile.
 
Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti.
 
Rakkaus ei etsi omaansa.
 
Rakkaus ei katkeroidu.
 
Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa.
 
Rakkaus ei iloitse vääryydestä,
vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
 
Kaikki se peittää. Kaikki se uskoo. Kaikki se toivoo. Kaikki se kärsii.
 
Niin pysyvät nyt Usko, Toivo ja Rakkaus, nämä kolme ;
mutta suurin niistä on Rakkaus.
 
 
 
Rakkaudentäyteistä sunnuntaipäivää kaikille! <3

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Pieni ajatus perjantaille

 
 
Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän.
 
- Mike Dooley
 
 
Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Elämän imussa

Kesäloman jälkeen töitä on paiskittu jo kohta kokonaiset kaksi viikkoa! Silti tunnen olevani vielä kesäterässä.. edelleen hieman lomafiiliksissä.. :) Työnteko on kesäisin aina hieman erilaista, kuin muuna aikana. Ihmiset tulevat ja menevät. Toiset palaavat lomiltaan, toiset vielä odottavat omaansa. Tunnelma on oikeastaan aika rento. Yleisesti ottaen ollaan varmasti sitä mieltä, että jokainen tarvitsee lomansa. Piste! Sitten jaksaa taas ahertaa. :)

Muistelen toisinaan hämmentyneenä aikaa, jolloin opiskelin ja tein töitä samanaikaisesti. Lapset olivat pieniä. Silloin ei oikeastaan ollut lomaa.. En usko, että pysyisin enää moiseen suoritukseen. Aika on ajanut ohi ja minä olen varmasti pudonnut kyydistä..? Tai sitten minusta on vain tullut niin mukavuudenhaluinen, että en enää lähtisi moiseen pyöritykseen? Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu minusta enemmän oikealta. Aikansa kutakin, näin se vaan menee. Nuorena äitinä oli toisinaan ristiriitainen ja riittämätönkin olo. Iän karttuessa olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Seuraan mielenkiinnolla omia nuoriani, jotka ovat tässä elämän imussa, innokkaana ja tarmokkaana -valmiina oppimaan uutta. Minusta on tullut äitinä peräänkatsoja, taustavaikuttaja, joka on kuitenkin tarpeen tullen aina valmis tarttumaan ohjaksiin. Uskon, että näin sen kuuluu ollakin. Tämä hetki on uusi ja mielenkiintoinen. Erilaiset sävyt, vivahteet ja säröt tekevät tästä kaikesta elämän! Sellaisen aidon ja omannäköisen! Sellaisen, jota voi sitten vanhana muistella. Mutta nyt, näin, on juuri hyvä!

Näillä ajatuksilla viikko jatkukoon! :)
 
 
Mukavaa keskiviikkoa kaikille lukijoille!
 
Mervi

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Pielpajärven erämaakirkko

- vielä yksi tarina pohjoisesta.
 
Vanhat ja historialliset rakennukset kiehtovat minua paljon. Tutustuimme pohjoisen matkallamme Inarin kunnassa sijaitsevaan Pielpajärjen erämaakirkkoon, joka on yksi Pohjois-Lapin vanhimmista rakennuksista. Kirkolle lähtee vajaan viiden kilometrin mittainen polku Sarviniementien pysäköintialueelta. Alueella oli mahdollisuus liikkua vapaammin, joten vaellusmatka vaihtelevan maaston vuoksi paikoin hyvin lystikäs.
 
 



 
 
 
Pielpajärvi on Inarin vanha keskuspaikka. Erämaisen järven rannalla sijaitsi aikoinaan Inarin talvikylä, jonne ihmiset kokoontuivat talveksi asumaan. Kylän yhteyteen rakennettiin tuolloin erämaakirkko. Nykyinen kirkko on järjestyksessään toinen, joka on rakennettu vuonna 1760. Ensimmäinen, vuonna 1646 rakennettu kirkko on hävinnyt täydellisesti. Kirkko sijaitsee luonnontilaisen niityn keskiössä.
 
 

 
 
Kirkon seinissä oli kirjoituksia, joista vanhimmat 1800 luvulta. Monet kirkossa vierailleet ovat kaivertaneet nimensä seinään muistoksi käynnistään. Erämaakirkkossa järjestetään nykyisin jumalanpalveluksia pääsiäisenä ja juhannuksena. Sitä käytetään jonkin verran myös vihkikirkkona. Kirkko on kaunis ja siinä on todellista historian havinaa. Käynti oli ainutlaatuinen kokemus.
 
 
Retken päättää nuotiohetki.
 
Aurinkoista alkuviikkoa kaikille lukijoille!
 
Mervi

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Ihanat pionit

- kukkien kuningatar vihdoin kukassa!





Aurinkoista sunnuntaita kaikille lukijoille!
 
Mervi
 


keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Noitatunturin valloitus

Tutustuimme pohjoisen matkallamme Pyhä-Luoston kansallispuistoon, sen ikimetsiin ja tunturimaisemiin. Teimme vaelluksen Noitatunturille, joka on Pyhä-Luoston korkein huippu. Noitatunturi on saamelaisten vanha palvontapaikka, jota on kutsuttu aikaisemmin nimellä Seita. Se kohoaa 540 metrin korkeuteen, josta avautuu Perä-Pohjolalle tyypillinen maisema aapasoille ja tuntureille. Vaellusreitti on luokiteltu vaativuudeltaan vaikeaksi ja raskain osuus on kiipeäminen Noitatunturille. Kiipeäminen kuitenkin kannattaa! :) Tässä kuvia upeista tunturimaisemista.













 


Retkipäivämme oli erittäin lämmin (+30) ja se toi omat haasteensa vaellukseen. Kiipeäminen Noitatunturin huipulle oli kuitenkin mahtava kokemus! Maisemat olivat upeat! Rakensimme tunturin laelle oman kivitoteemimme muistoksi vierailustamme. Noitatunturin huipulta matkamme jatkui Annikkilammelle, joka uinuu syvässä Kuorinkikurussa sekä siitä edelleen Karhunjuomalammelle. Karhunjuomalammen vesi on juomakelpoista, joten meillä oli mahdollisuus täyttää juomapullomme 

Kuorinkikuru, Annikkilampi
 
 
Karhunjuomalampi

 Täältä matkamme jatkui Uhriharjuun ja siitä edelleen kohti Pyhänkasteenputousta ja Pyhänkasteenlampea. Uhriharju on saanut nimensä vanhoista uskomuksista, joisen mukaan siellä on uhrattu peuroja ja niiden sarvia hyvän metsästysonnen toivossa.
 
Uhriharju
 
 

 

Pyhänkasteenlampi ja -putous

12 metriä syvä Pyhänkasteenlampi sijaitsee Isokurun perällä. Lampeen laskee 17 metriä korkea suihkumainen putous, Pyhänkasteenputous, jonka vesi tulee karhukurua pitkin virtaavasta tunturipurosta. Lampi ja putous ovat saaneet nimensä kristinuskon ja metsäsaamelaisten vanhojen uskomusten kohtaamisesta.




 
Lisätietoa Pyhä-Luoston kansallispuistosta löytyy tämän linkin takaa! Kannattaa tutustua! :)
 
 
Mervi