sunnuntai 31. elokuuta 2014

Metsän syksyä


 
 
 
Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet
- Muumipappa -
 
Hyvää elokuun viimeistä päivää kaikille! :)
 
Mervi

perjantai 29. elokuuta 2014

Syksyinen ajatus


Löysin kauppareissulla tämän kortin, joka puhutteli minua. Tämä on ostettava - ajattelin. Nyt se koristaa työhuoneeni seinää ja muistuttaa minua monista tärkeistä asioista. Syksyyni on mahtunut paljon haasteita. Monet asiat ovat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä, mutta huomaan niistä selvinneeni. Tuntuu tosi hyvältä! :) Uudet haasteet, unelmat ja suunnitelmat odottavat jo minua ja olen näistä innoissani.  Näillä ajatuksilla mennään kohti viikonloppua!
 
Mervi

maanantai 25. elokuuta 2014

Kaalit ja Krysanteemit

 
 
 

 
Syksy tekee vähitellen tuloaan, myös pihamaalle. Parasta syksyssä ovat raikkaus sekä luonnon tarjoama väriloisto, josta nautin suunnattomasti. Pihamaani on vähitellen pukeutunut syyspukuun. Yksivuotisten kesäkukkien tilalle istutin nyt syksyiset koristekaalit sekä Krysanteemit. Pihapuuhissa arkinen kiire unohtuu ja olotila voimaantuu.. :) Näihin tunnelmiin taas. :)
 
Mukavaa viikonalkua kaikille! Nautitaan syksystä.
 
Mervi
   

perjantai 22. elokuuta 2014

Ole rohkea

 
Jos on olemassa jotain erikoista, jonka haluat
tehdä, nyt on aika. Jos haluat tehdä jotain
todella tärkeää, nyt on aika.

Älä mene siihen halpaan, että sinun pitää
odottaa kunnes olet vanhempi, viisaampi tai
elämäsi on turvatumpaa
- koska ei elämä niin toimi.

Viisaus tulee aikanaan.
Elämäsi on turvattu aikanaan.
Mutta ensin sinun on aloitettava seikkailusi.

-Ron Atchison
 
 
Hyvää viikonloppua!
 
Mervi

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Yksinkertaista




Pihamaan kukkaset ovat löytäneet tiensä nyt myös sisätiloihin. Hortensia on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin kaunis sisustuselementti. Tätä ihastellen ja sateenropinaa kuunnellen iltani jatkukoon.. :)
 
Elokuista keskiviikkoa kaikille!
 
Mervi

maanantai 18. elokuuta 2014

Unelma

 
Älä sano: sehän on
vain unelma.
Unelma on vahvempi
kuin terässilta.
Kestävämpi kuin
graniittipaasi.
Missä olisit,
olisimme
ilman unelmaa?
Ilman unta uudesta
päivästä.
Paremmasta.
 
- Maaria Leinonen
 
 
Syysleimu kukkii kauniisti. Sitä katsellessa unohtuu helposti unelmoimaan.. :) Aurinkoista viikonalkua kaikille!
 
Mervi
 

perjantai 15. elokuuta 2014

Ota rennosti!

En tiedä mitään ihanampaa tapaa rentoutua kuin kuunnella (tässä tapauksessa ajatella) meren kohinaa! Tämä kuva saa minut ajatuksissani palaamaan aina tuohon hetkeen, jossa aallot iskeytyvät rantaan. Hetkeen jossa meri on samalla voimakas ja kuitenkin niin tyyni. Hetkeen, jossa voisi viipyä ikuisuuden. Sieltä palaaminen tuntuu kuitenkin hyvältä ja olo on taas virkeä! Vaikka kuinka yrittäisimme hidastaa tahtiamme, elää rauhallisemmin ja kiirehtimättä, imee arki meidät väkisin mukanaan. Arkeen kuuluu usein aikatauluja, kiirettä.. vähän sellaisia epämiellyttäviäkin asioita, jotka ovat ristiriidassa rauhallisen elämäntavan kanssa. Oman hyvinvointinsa vuoksi on kuitenkin tärkeää, että pystyy välillä hellittämään ja rentoutumaan. Alla olevan kuvan ja runon myötä toivotan kaikille rentouttavaa viikonloppua!
 
 
Uutta voimaa löytyy
meren syvyydestä
ja metsän hiljaisuudesta
 
-Maija Paavilainen-
 
 
...sulje nyt puhelimesi, sähköpostisi, kalenterisi ja hetkeksi silmäsi. Kuuletko meren kohinan? :)
 
Mervi

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Back to school

 
Koulut ovat jälleen alkaneet ja koululaiset, opiskelijat ja lomalaiset(kin) ovat palanneet hiljalleen työn ääreen. Kuulostaa ihan arjelta! Olen seurannut myötätuntoisena pienten ekaluokkalaisten äitejä, jotka kipuilevat tätä suurta elämänmuutosta. Koulun alkuun latautuu monenlaisia tunteita. Äidin sydän kantaa huolta ja pelkoa lapsensa selviytymisestä, itsenäistymisestä ja uuden elämäntilanteen kohtaamisesta. Sydän on tässä täysillä mukana. Samalla sitä pohtii, että miten lapsi pärjää yksin? Ilman äitiä.. muistaako pakata repun, pukea säänmukaiset varusteet? Miten pärjää liikenteessä? Entäpä jos oma lapsi tulee kiusatuksi? Kuka suojelee minun lastani? Monenlaisia mietteitä mahtuu tähän uuteen elämänvaiheeseen. Lasta jännittää ja äitiä jännittää. Onneksi yleensä asiat sujuvat hyvin. Aika on ikimuistoinen ja se jää jokaisen äidin mieleen. Ensimmäisen lapsen kohdalla jännitys on yleensä kaikista suurin. Toisen kohdalla asiat menevät jo omalla painollaan. Silti, nämä ovat sellaisia ainutlaatuisia ja hienoja hetkiä jokainen -virstanpylväitä tässä elämäntiellä!
 
Yhtälailla, kun pienet ekaluokkalaiset aloitavat ensimmäistä kouluvuottaan, haluan suoda ajatuksen ja varjeluksen kaikille lapsille ja nuorille. Myös niille jotka aloittavat sen toisen ja kolmen luokan jne.. menevät yläasteelle.. kahdeksannelle luokalle jne.. Niille, jotka aloittavat jatko-opintonsa peruskoulun jälkeen. Kaikille näille arjen ahertajille, joille elämä on avoinna. Jokainen (koulu)vuosi on aina uusi mahdollisuus. Toivon, että me aikuisetkin mahdollistamme tämän lapsillemme! <3
 
Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!
 
Mervi

perjantai 8. elokuuta 2014

Siivet

© Inna Nykänen
 
Sulka rehellisyydestä
sulka rohkeudesta,
sulka uskosta ja urheudesta
sata sulkaa suuresta surusta,
tuhat onnen tuntehista
sulka suurin sielun kipinästä.
Sulista kasvavat
suuret kantavat siivet
tuuleen, tuleen, varjoon, valoon
- päivään huomiseen.
 
-Heli Pukki-

tiistai 5. elokuuta 2014

Oman pihan kukkia

 
 
 
 
 Istuttelin keväällä kukkapenkkiin taimia ja kukkasipuleita. Syyshortensia on minulle ihan uusi tuttavuus. Kukinta muistuttaa paljon Lumipalloheisiä. Pensaat ovat vielä pieniä ja somia, mutta kasvavat vauhdilla. Saa nähdä mitä niistä tulee. Sijoitin kolme Hortensiaa suihkulähteen läheisyyteen. Tarkoituksena on tulevaisuudessa laajentaa tätä aluetta. Ehkä Hortensiatkin löytävät näin paikkansa! :) Liljat ovat minulle entuudestaan tuttuja ja näitä olen kasvattanut ennenkin. Tämä väri on kuitenkin aivan uusi minulle. Se onkin varsin jännä! :) Minusta on tullut ihan puutarhahöpsö!! :) Näillä mennään kohti syksyä! :)
 
Mervi

maanantai 4. elokuuta 2014

Tervetuloa elokuu

Heräsin aamulla erikoiseen ääneen. Nousin ylös ja suuntasin katseeni läheiselle pellolle. Havaitsin joukon kurkia, jotka käyskentelivät levottomasti pellon laidalla. Uljaat kurjet herättävät minussa suurta kunnioitusta. Keväisin ne ovat minulle merkki kesän saapumisesta. Tänä aamuna ilma oli jo helteistä huolimatta hieman erilainen, syksyinen. Minulle tuli jotenkin haikea olo... Kurjet alkavat kokoontua ja tekevät lähtöä. Syksy tekee väistämättä tuloaan. Koulutiet täyttyvät pian pienistä koululaisista, jotka kulkevat hassusti ylisuuretreput selässään, leikkien ja iloiten. Reippaista koululaisista tulee aina hyvä mieli. Samalla muistelen aikaa, kun saattelin omia lapsiani koulutielle.. siitä tuntuu olevan jo niin kauan! Monenlaisia mietteitä mahtuu syksyyn.. on ihanaa, että lämpöiset kelit jatkuvat! Mutta toisaalta.. alan jo hiljalleen kaivata aikaa, jolloin voi kietoutua lämpimään neuleeseen. Istua hämärässä kynttilänvalossa.. villasukat jalassa. :) Syksyyn kuuluu tietynlainen haikeus. Se on hiljaista luopumista kesästä ja lämmöstä.. lomastakin. Mutta näin se vain menee. Erilaiset vuodenajat ovat rikkaus, näistä nyt nauttikaamme!



Aurinkoa ja iloa alkuviikkoonne, nautitaan lämmöstä!
 
Mervi

perjantai 1. elokuuta 2014

Suru on matka sisäiseen maisemaan

 
Lapsen suru on raidallinen.
 
Suru on tilan ja ajan antamista muistelulle.
 
Kuolemansuru on ihmisen ydinsuru.
(Martti Lindqvist)
 
Suru on matka sisäiseen maisemaan,
mielen eri kerroksiin
ja sanattomiin tapahtumiin omassa itsessä.
(Martti Lindqvist)
 
Yhdessä suru on helpompi kantaa.
 
Etsi surua sieltä, missä näet vihaa.
 
Surutyö on luopumista,
jossa synnytetään elämään uusi todellisuus.
 
Surun lopussa sureminen muuttuu kyvyksi rakastaa.
 
Surun tehtävät:
Sen tajuaminen, mitä on menettänyt,
sen huomaaminen, mitä on jäljellä
ja se löytäminen, mikä on mahdollista.
 
Toisen suru koskettaa suruani,
rajallisuus rajallisuuttani.
 
Traumaunet ovat sameita,
suru-unet kirkkaita.
 
Surutyön tehtävänä ei ole kiintymyyssuhteesta irtautuminen,
vaan uudenlainen eheytyminen.
 
Surutyön avulla voivat kauniit muistot nousta näkyviin ja
rumat, ahdistavat muistot toistuvan muistelun avulla menettää
rumuuttaan ja ahdistavuuttaan.
 
Surun ainoa hoito on sureminen.
 
Syvin suru ja syvin ilo
nousevat kiintymyksestä ja rakkaudesta.
 
Suru ei ole jotakin, mikä menee ohi,
vaan jotakin, jonka kanssa eletään.
 
Anteeksianto on mahdollista vasta surun jälkeen.
 
Joskus on surtava kauniiksi se, mikä on ollut rumaa ja likaista.
 
Vain aitoa ja oikeaa menetystä voi surra.
Voi olla, että jossain menetyksessä ei ole surtavaa.
 
Terveessä surussa on aina kaiku jostain hyvästä.
 
Sureminen on matka, jossa päämäärä muistuttaa alkukohtaa.


Mietteitä surusta. Herkkiä ja kauniita, kuitenkin niin väkeviä. Löysin nämä mietelauseet arkistojeni kätköistä, jonne olen ne joskus tallettanut. Aihe kirvoitti minua hieman syvällisempään pohdiskeluun..

Sanalla suru - on tavallisesti hieman negatiivinen kaiku. Se on kuitenkin osa elämää, aivan kuten ilokin. Surua on monenlaista ja jokaisella meillä on omat keinomme sen käsittelyyn. Akuutti suru, esimerkiksi läheisen kuolema, aiheuttaa meissä valtavaa ahdistusta ja hätää. Ajan kuluessa suru kuitenkin muuttaa muotoaan ja sen aiheuttama tuska vähenee. Se muuttuu vähitellen kaipaukseksi, muistoiksi ja siitä tulee myönteisellä tavalla osa elämää. Joskus suru voi aiheuttaa myös katkeruutta. Ihminen voi jäädä surunsa vangiksi. Sanotaan, että suruun voi myös kuolla.

Omassa työssäni kohtaan usein tilanteita, joissa jonkinasteinen suru on läsnä ihmisen elämässä. Surun moninaisuuden ymmärtäminen antaa minulle työkaluja asiakastyöhön ja auttaa minua tukemaan asiakasta ja hänen läheisiään sekä löytämään voimavaroja arjesta selviytymiseen. Koen, että syvimmät surut liittyvät suuriin menetyksiin. Tällaista surua kokee esimerkiksi lapsensa menettänyt äiti, joka kantaa tätä sydämellään aina omaan kuolemaansa saakka. Suru voi olla syvälle salattu. Joskus sitä ei ole käsitelty. Olen kuullut usein ikäihmisten kertomuksia siitä, että elämä oli niin kovaa, että oli pakko vain unohtaa. Surusta ei voinut puhua ääneen. Mutta eihän äidin sydän voi millään unohtaa.. Nämä ovat asioita, jotka nousevat usein esille, kun ihminen vanhenee ja alkaa pohtia elettyä elämäänsä. Huomaan monen pohtivan sitä, että olisiko aikanaan voinut tehdä jotakin toisin.

Syy miksi halusin nostaa aiheen esille on hyvinkin arkinen. Suru kuuluu elämään, kuten ilokin ja jokaisella meillä on omat surumme. Yllä olevissa ajatuksissa on paljon lohdullisuutta. Suru on matka omaan sisimpään, matka itseen. Haluan rohkaista kaikkia sen kohtaamisessa. Lohduttomankin surun keskellä on kuitenkin aina valo, näin uskon!

 
 
Mervi