perjantai 31. lokakuuta 2014

Usko koetuksella

Lokakuu lähestyy loppuaan ja olemme jälleen askeleen lähempänä joulun odotusta. Se lämmittää sydäntäni. Surullisten otsikoiden siivittämä uutisointi ei ole kuitenkaan tehnyt ajatustyötä helpoksi. Mielessä onkin ollut monenlaisia asioita.
 
Viime sunnuntaina olin kuopukseni kanssa rippikoulukirkossa. Aiheena oli uskominen. Aihetta sivuttiin arjen näkökulmasta ja siitä mikä meidän uskoamme horjuttaa. On helpompi uskoa asioihin, jotka näemme ja jotka voidaan  jollakin tavalla todistaa. Uskominen johonkin mitä emme näe, koe tai tunne on huomattavasti haasteellisempaa. Tämä aihe sai erilaisen merkityksen jo samaisena iltana, kun uutisotsikot kertoivat onnettomuudesta, jossa kuoli äiti ja kolme pientä lasta. Tällaisten asioiden äärellä ei vain ymmärrä, ei jaksa uskoa. Tämä asia on järkyttänyt ihmisiä ja herättänyt paljon keskustelua muun muassa äitien keskuudessa. Miten joku voi päätyä tällaiseen ratkaisuun?
 
Jokainen meistä on varmasti elämässään kokenut vaiheita, jolloin usko on ollut koetuksella. Asioilla on taipumus järjestyä, näin minä uskon.. ja toivon, että jaksan myös tulevaisuudessa uskoa näin. Elämä ei ole aina helppoa. Viime päivien tapahtumat ovat saaneet monet asiat näyttämään hyvin vähäpätöiseltä. Kun iltaisin kokoonnumme perheen kanssa yhteen, tunnen suurta onnea ja kiitollisuutta siitä mitä minulla on. Elämä on arvokasta ja se antaa voimaa uskoa!
 
Toivotan kaikille hyvää lokakuun viimeistä päivää!
 


Rakkaudella

Mervi


lauantai 25. lokakuuta 2014

Joulun odotusta

Tein varaslähdön joulun odotukseen hankkimalla hauskan minikuusen. Olkoon tämä nyt sitten vaikka pikkujoulukuusi! :) Kuusi sai jo koristeet ja arvoisensa paikan olohuoneen keskiössä. Minusta pieni on kaunista! :)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Mervi

torstai 23. lokakuuta 2014

Rajoja ja rakkautta

Olin taannoin kuuntelemassa Lastenpsykiatri, dosentti Jari Sinkkosen ajatuksia aiheesta - mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun? Kasvatusguru kieltäytyi antamasta suoria vinkkejä lasten kasvatukseen, mutta hän korosti vanhemmuuden vastuuta. Vanha viisaus on edelleen voimissaan - lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta.

Vanhemman vastuu on huolehtia lapsen perustarpeista, auttaa ja tukea häntä hänen elämässään. Perustarpeista huolehtiminen edellyttää myös rajojen asettamista. Sinkkosen mukaan tämä koetaan nykypäivänä haasteellisena. Lapselle ei haluta tuottaa pettymystä. Pettymykset kuitenkin kuuluvat elämään ja näitä tulisi harjoitella - Sinkkonen toteaa. Liian ryppyotsaisesti kasvatusta ei kuitenkaan kannata ottaa ja Sinkkonen kehottikin käyttämään monissa asioissa maalaisjärkeä. Hän korosti läheisyyden, läsnäolon ja vuorovaikutuksen merkitystä ja sitä, että toisinaan vietetään "pelitöntä" päivää. Tällä hän tarkoitti nettimaailman ihmeellisyyksiä ja tietokonepelejä. Nämä ovat varmasti aikamme ilmiö eikä niitä voida kokonaan lastemme elämästä poistaa. Sinkkosen mukaan näiden käyttöä voidaan kuitenkin rajoittaa, mikä onkin lapsen kehityksen kannalta hyvin suotavaa.

Itse olen pohtinut paljon tätä maailmanmenoa myös vanhemmuuden näkökulmasta. Luulen, että on hyvin erilaista olla vanhempi tänä päivänä, kuin esimerkiksi 30 vuotta sitten. En tiedä? Voisiko kuitenkin olla niin, ettei vanhemmuus sinänsä ole muuttunut, vaan asiat ympärillämme? En tiedä? Sinkkonen toi luennollaan esille, että nykypäivän vanhemmat turvautuvat paljon erilaisiin kasvatusoppaisiin. Hyvin lohdullisella tavalla hän kuitenkin kertoi, että sellaista opasta ei ole olemassa! Jokainen lapsi ja jokainen vanhempi on ainutlaatuinen, uniikki. Myös lapsen ja vanhemman välinen suhde on niin ainutlaatuinen, että sitä ei voida etukäteen käsikirjoittaa. Sinkkonen rohkaisikin tutustumaan omaan lapseensa yksilönä ja elämään perheenä omannäköistä elämää. Rakkautta ja rajoja unohtamatta!




Suosittelen osallistumaan Jari Sinkkosen luennoille!

Aurinkoisia päiviä toivottaen

Mervi


 Kuva on lainattu täältä

maanantai 20. lokakuuta 2014

Sytytän sinulle kynttilän

 
Sytytän sinulle kynttilän
keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan
iloa, ystävyyttä.
 
Sytytän sinulle kynttilän,
hauras on lempeä valo,
kuitenkin loisteessa liekin sen
väreilee koko talo.
 
Sytytän sinulle kynttilän,
näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan,
siivillä tähdenlennon?

- Anna-Mari Kaskinen -
 


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Just breathe


Joskus sitä vain toivoo, että aika pysähtyisi. Tässä iässä huomaa sen, että aika kuluu jotenkin eri tavalla nopeammin, vaikka mitään varsinaista kiirettä ei olisikaan. Päivät kuluvat eikä aikaakaan, kun työviikko on jo päätöksessä ja valmistaudumme viikonlopun viettoon. Kesä on vaihtunut syksyyn, kohta talveen. Eilen tein kauppareissulla myös ensimmäisen havainnon siitä, että joulukin on kohta ovella. Mihin ihmeessä tämä aika oikein katoaa?
 
Kävin taannoin mielenkiintoisen keskustelun tästä samaisesta aiheesta hyvän ystäväni kanssa. Lapset kasvavat ja itsenäistyvät. Ajankulumisen huomaa erityisesti heidän varttumisestaan. Ja miten lyhyeltä tuntuukin se aika, kun olivat vielä ihan pieniä. Uskomatonta! Myös omat vanhemmat ikääntyvät.. Arkisen aherruksen lomassa haaveita ja toiveita siirtää herkästi tuonnemmaksi. Se on jotenkin niin helppoa. Mutta entäs jos sitten onkin jo liian myöhäistä?
 
On tavallista, että jokin omassa elämässä ajankohtainen asia saa meidät pohtimaan tätä aihetta. Mielestäni se on hyvä ja auttaa meitä muistuttamaan siitä, että unelmia ja toiveita ei kannattaisi loputtomiin siirtää myöhemmäksi. Vaikka haaveiden toteuttaminen ei juuri sillä hetkellä olisi mahdollista, niin ainakin saamme ajattelemisen aihetta. Ehkä näin myös rohkeutta tarttua tuumasta toimeen? :)
 
Ajatuksellista keskiviikkoa kaikille lukijoille!
 
 
Mervi

maanantai 13. lokakuuta 2014

Sumuisten vuorten vaeltajat

- terveisiä Kolilta.

 

 
Teimme viikonloppuna päiväretken Kolille. Kolin kansallispuisto on jylhien vaarojen tyyssija ja yksi Suomen tunnetuimmista kansallismaisemista. Ilma oli kuitenkin hyvin sumuinen, jonka vuoksi Pielisen kauniit järvimaisemat jäivät tällä kertaa näkemättä. Tässä muutamia kuvia syksyiseltä Kolilta.
 
Mitä ylemmäs kiipesimme, sitä sumuisemmaksi näköala muuttui..
 
 
 
 
..ja Ukko-Kolin laelta näytti tältä!
 
 
 
Syksyisestä säästä huolimatta luonto tarjosi jälleen kauneuttaan. Nuotion ääressä kuivattelimme varusteita ja lämmittelimme kohmettuneita varpaita. Syksyinen Koli oli kiva kokemus! Seikkailut jatkukoon.. :)

 
 
Syksyistä alkuviikkoa kaikille!
 
Mervi

perjantai 10. lokakuuta 2014

Älä jätä ihmistä yksin

Kuka muistaa vielä Eilan, joka karkasi vanhainkodista talvisena päivänä, jolloin pakkasta oli parikymmentä astetta. Hän käveli vähissä vaatteissa kotipaikkakuntansa vilkasliikenteisen keskustan läpi. Kukaan ei pysäyttänyt häntä. Kun hänet löydettiin, oli jo liian myöhäistä. Eila kuoli.
 
10.2.2014 julkaistu Älä jätä ihmistä yksin -kampanja perustuu tähän tositapaukseen.
 
Eilan tytär toivoo, ettei kenellään enää kävisi näin. Jo samalla viikolla hän kirjoitti mielipidekirjoituksen paikalliseen lehteen. Myöhemmin syntyi yhteys HelsinkiMissioon. Eilan tapaus kuvattiin uudelleen Helsingissä näyttelijän ja piilotettujen kameroiden avulla.
 
 
Tälläkin kertaa ihmiset kävelivät ohi.
 
Halusin nostaa tämän aiheen blogissani esille vanhusten viikon kunniaksi. Aihe on syksypimeiden myötä jälleen erittäin ajankohtainen. Toivoisin, ettei kukaan kävelisi ohi. 
 
Vanhusten viikon lisäksi vietämme tänään Maailman mielenterveyspäivää sekä Roosa nauha -päivää. Kaikissa näissä tärkeissä teemoissa välittäminen ja inhimillisyys ovat tänä vuonna vahvasti esillä. Haastan nyt kaikki välittämään erityisesti niistä, jotka ovat täällä heikommassa asemassa. Haastan kaikki halaukseen! Älä jätä ihmistä yksin!
 
Mervi

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Keskiviikon ajatus


Ihmisestä suuren tekee se, että jaksaa
kunnioittaa toisen ihmisen pieniä asioita.
Sillä mikään asia ei ole pieni,
jos se on toiselle tärkeä.
 
Ajatus luennolta - Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina.
 
 
Mervi


maanantai 6. lokakuuta 2014

Syksyn ruskaa

 
 
 
 
 
 

Syksy ja ruska ovat nyt kauneimmillaan. Yllä olevat kuvat ovat eripuolelta Pohjois-Savoa. Näissä maisemissa sielu ja silmät lepäävät ja olotila voimaantuu. Olenkin saanut viettää todellista ulkoilmaviikonloppua - luonnossa liikkuen, kävellen ja ratsastaen. Tätä fiilistelyä olisi mukava vielä jatkaa vähän pitempään, mutta arkinen aherrus jatkukoon. Ehkä vielä hetken aikaa syksy on täällä! :)
 
Aurinkoista alkuviikkoa kaikille lukijoille!
 
Mervi

perjantai 3. lokakuuta 2014

Viikonlopun viettoon!

Päätin joskus, että en aio kirjoittaa blogiini mitään kiireestä. Noh, elämä vain joskus on kiireistä.. kirjoittaminen on kuitenkin hyvää vastapainoa sille mitä elämältä tämän kaiken kiireen keskellä haen - hidastamista ja rauhoittumista aivan tavallisten asioiden äärelle. Se on minun keinoni voimaantua. Kiireen keskellä kirjoittaminen ei kuitenkaan suju vaan se vaatii aina oman pienen hetkensä. Olen kuluneen viikon aikana yrittänyt usean kerran aloittaa.. mutta aina jokin on keskeyttänyt ajatukseni. Sen vuoksi päätin, että avaan koneen vasta sitten kun minulla todella aikaa. :)
 
“On niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään.” – Psykologi Antti Aron kirjan nimi
 
Yllä oleva ajatus kuvaa hyvin ajatuksiani.
 
Alla oleva kuva kuvaa puolestaan sitä mikä auttaa kiireen kesyttämisessä <3
 
 
 Nyt kiireen vilkkaa viikonlopun viettoon!
 
Mervi