torstai 23. heinäkuuta 2015

Wind of change

 
Muutoksen tuulet puhaltaa. Ajatus "on luovuttava jostakin, että voi saada jotain uutta tilalle" pätee tässäkin kohtaa hyvin. Luopuminen voi kuitenkin olla joskus vaikeaa. Kun ihminen juurtuu johonkin, niin irtirepäisy voi tehdä kipeää. Uusien juurien kasvattaminen vie aina oman aikansa. Hetken olotila on epävarma. Kunnes jälleen maa jalkojen alla kantaa.
 
 
Muutimme hiljattain uuteen kotiin. Elämä on ollut nyt uuden opettelua ja tavarat etsivät vielä paikkaansa. Orkidea kulkee mukana ja "koti on siellä missä orkideakin".. mutta kyllä siihen sydäntäkin tarvitaan. Ajatukset ovat vielä entisessä kodissa, joka on ollut minulle rakas ja jonne olen kasvattanut juureni. Nyt aloitan taas alusta. Menee tovi, kunnes uusi koti tuntuu jälleen omalta. Poimin muuttopäivänä mukaan rakkaudella vaalimani Pionit. Hetken ne ovat nyt uudessa kodissa kukoistaneet, kunnes lakastuivat. Oma olotila tuntuu nyt hieman samalta. Hetken kukoistus on vaihtunut nuupahdukseen..väsymykseen. Mutta olen päättänyt olla itselleni armollinen. Muutokset vievät aina oman aikansa. Hyvillä mielin kuitenkin jatkan matkaa kohti tulevaa.


Löysin arkistojeni kätköistä runon, joka kuvastaa hyvin ajatuksiani. Elän nyt muutoksen aikaa. Omana itsenäni, hitaasti ja askel kerrallaan.
 
Tahdon olla minä.
En sinä,
en hän.
Tahdon olla minä
iloineni, itkuineni,
toiveineni, pelkoineni.
Ja antaa elämän kuljettaa
kaarnavenettäni
kauas ja taas takaisin.
Kasvattaa minua
kovalla kädellä
ja hellillä hyväilyillä
yhä enemmän minuksi.
 
-Sinikka Svärd - teoksesta Ruusu sinulle-


Hyvää loppuviikkoa kaikille!


Mervi

4 kommenttia :

Hannah kirjoitti...

Muutto on iso prosessi ja sopeutuminen vaatii aikansa. Samalla se on mahdollisuus, avaa uusia ovia ja akkunoita. Toivon onnea ja kaikkea kantavaa teille tähän uuteen asettumisen vaiheeseen ja kotiutumiseen. ♥
Sinikka Svärdin sanat ovat puhuttelevan viisaat!

seita kirjoitti...

Olen joutunut muuttamaan monesti ja minunlaiselleni paikkoihin kiintyvälle se on ollut aina yhtä vaikeaa. Mutta loppujen lopuksi sitä aina sopeutuu. Onneksi.

Mervi kirjoitti...

Kaunis kiitos Hannah ja seita. Sopeutuminen vie tosiaan oman aikansa. Ihana kannustavia ajatuksia teillä. Näillä jaksaa taas mennä eteenpäin. <3

Ninnu kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin ja voimia kaipaukseen!