sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Helmikuun mietteet

Helmikuu lähestyy jo loppuaan. Kuukaudet ovat kuin hetken hujaus.. pian ollaan taas keväässä. Hetkittäin minusta tuntuu siltä, että haluaisin hypähtää pois tästä oravanpyörästä, poiketa jollekin toiselle polulle. Koen, että työelämän oravanpyörä on tällä hetkellä niin kiivas, että ihan hengästyttää. Tunne on minulle entuudestaan tuttu ja huomaan pohtivani tätä nyt aikaisempaa enemmän. Uskoisin, että moni työssäkäyvä pystyy samaistumaan näihin ajatuksiin. Toisaalta ajatukset saattavat liittyä myös elämänmuutoksiin, joita minulla on tällä hetkellä käynnissä. Lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja huomaan pohtivani itsekin, että mitä elämältä haluan. Tunnen itseni vielä kovin nuoreksi äidiksi. Vaikka elämä tuntuu välillä kaoottiselta, niin pysähtyessä miettimään asioita tarkemmin, huomaan monen asian olevan ihan hyvin. Oma perhe on minulle tärkeä. Jälleen kerran huomaan, että elämän tärkeimmät asiat kantavat minua monen myllerryksen yli ja antavat asioille oikeat mittasuhteet. Se tuntuu hyvältä ja turvalliselta.

Kirjoittaminen, liikunta ja luovat harrastukset ovat minulle tärkeitä. Ne antavat voimaa ja energiaa tähän arkiseen aherrukseen. Luovuus on vahvasti osa minua olen tyytyväinen, että voin toteuttaa sitä ainakin "ajatuksen tasolla" myös työssäni. On myös mukavaa huomata, että meitä saman henkisiä ihmisiä löytyy täältä blogeista ja monesti ystäväpiiristäkin. :) Sekin tuntuu hyvältä! Nyt nautitaan, rentoudutaan ja ulkoillaan mukavassa pakkassäässä.

Näillä ajatuksilla toivotan kaikille hyvää sunnuntaipäivää!


Mervi



2 kommenttia :

Hannah kirjoitti...

Samoja ratoja ja ajatuksenvirtoja täälläkin. Työrintaman paineisuuteen ei voi useinkaan itse vaikuttaa, onkin säädettävä asennettaan ja tehtävä olemassa olevilla resursseilla parhaansa ja huolehdittava hyvin myös itsestään. Hoitoalalla tämä on tosin tavattoman ristiriitaista, missä puserretaan riittämään ja venymään välillä mahdottomiin.
Huomaan saman kuin sinä Mervi, lasten aikuistumisen myötä tähyän uusiin tuuliin ja pohdin elämää. Pysähtymiset ovat tärkeitä etappeja. Niiden äärellä tulee pohdittua arvoja ja merkityksiä. Monesta nousee kiitosmieltä. Koen, että työni pitää hyvinkin nöyränä, eikä oikeastaan mitään pidä itsestäänselvyytenä. Ehkä myös ikä ja elämänkokemukset ovat tuoneet peilejä sille, että arvostan hyvinkin yksinkertaista elämää, en välitä juurikaan materiaalista enkä prameuksista. Hyvinvointi ja läheiset rakkaat ovat arvokkainta.

Suloista maaliskuuta, iloa, valoa♥

Mervi kirjoitti...

Kauniisti vastasit kirjoitukseeni Hannah ♥, kiitos siitä. Olen lomaillut tämän viikon. Huomaan, että se on tehnyt hyvää ja olen saanut otettua etäisyyttä (työ)asioihin. Kuvaat hyvin tuota ristiriitaista tunnetta, jota itsekin aina välillä koen. Joskus vaan täytyy hengitellä syvään..
Samankaltaisia ajatuksia meillä, se lämmittää mieltä. :)

Mukavaa maaliskuuta ja hyvää viikonloppua sinulle Hannah :)