sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äiti on kuin omenapuu

Tänään vietetään äitienpäivää. Äitiys on hyvin tunnepitoinen asia. Olen kiitollinen siitä, että saan itse olla äiti. Olen myös kiitollinen siitä, että minulla on vielä äiti, jolle voin ojentaa tänään kukkasen. Tänään ajatukset ovat erityisesti omassa äidissä. Oma äitini kuuluu siihen ikäluokkaan, joka on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa hyvin erilaisessa yhteiskunnassa, kuin mitä se tänä päivänä on. Tunnen myötätuntoa häntä kohtaan siinä, että sopeutuminen tähän hektiseen elämänmenoon on välillä haasteellista. Äitini on aina ollut erittäin työteliäs ihminen. Äidiltäni olen oppinut sisua ja luonteenlujuutta siitä, että periksi ei tiukassakaan tilanteessa anneta. Se mihin, ryhdytään hoidetaan kunnolla loppuun asti. Äidiltä olen saanut sydämen viisautta. Äitini ja vahva, mutta samalla myös hyvin herkkä ihminen. Huomaan, että meissä on paljon samaa, mutta myös monia eroja. Olemmehan kumpikin omia yksilöitä. Äidin elämänviisautta kunnioitan ja arvostan. Tänään sitä juhlimme!


Löysin arkistojeni kätköistä kauniin runon, joka kuvastaa äitiäni erityisen paljon.

Kevään koittaessa omenapuu puhkeaa kukkaan
valkoiseen huntuun.
Niin äitikin nuoruutensa keväässä
oli valkea morsian.
Kesän kuluessa omenapuu kasvattaa
punaposkisia hedelmiä.
Äiti aloittaa Luojalta saamansa tehtävän
synnyttää,kasvattaa lapsiansa,
suojelee pahalta maailmalta
vointinsa mukaan.
On onnellinen tehtävässään vastoinkäymisissäkin.
Samoin puu vahvoilla oksillansa kannattaa
hedelmiään myrskytuulessakin.
Ja niin saapuu syksy.
Omenapuu antaa kasvattamansa hedelmät
ihmisten ravinnoksi.
Äiti antaa lapsensa maailmalle
kaivaten,rukoillen puolestaan.
Puu seisoo yksinäisenä pihamaalla.
Äiti katsoo kohtalotoveriaan surullisena.
Työ on tehty,tehtävä suoritettu.


Helmi Latva


Näillä ajatuksilla toivotan kaikille oikein hyvää äitienpäivää!

Mervi