sunnuntai 6. elokuuta 2017

Elämältä paljon sain

Tänään havahduin jälleen siihen, että syksy tekee tuloaan. Mihin ihmeessä kesä katosi? Tänä kesänä aurinkoiset päivät ovat olleet harvinaista herkkua. Tosin niistä vähäisistä onkin sitten nautittu mielin määrin!  Elämme tällä hetkellä keskellä vauva-arkea, jota tahdittaa toukokuussa syntynyt kuopuksemme. Valehtelisin, jos väittäisin etteikö väsymys välillä painaisi. Huomaan, että yövalvomiset ovat tuoneet mukanaan muutaman ylimääräisen rypyn silmäkulmiin. Ehkä ne siitä vielä oikenevat..

Kuluneet kuukaudet ovat olleet aika työntäyteisiä eikä aikaa omille harrastuksille ole juurikaan jäänyt. Sen vuoksi onkin pitkästä aikaa mukavaa istahtaa blogin äärelle pohtimaan tätä elämän menoa.

Olen seurannut mielenkiinnolla ja hieman ristiriitaisissa tunnelmissa kotonamme tapahtuvaa liikehdintää, joka on johtunut pääasiassa esikoisen muuttamisesta omaan kotiinsa. Äidin sydämessä tämä on aiheuttanut monenlaisia muljahduksia. Vauvaa hoitaessa ajatukset ovat viipyilleet myös esikoisen vauva-ajassa. Suurta ihmetystä on aiheuttanut jälleen se, miten äkkiä tämä aika kuluu.. Lapset ovat lainaa vaan.. <3

Päällimmäisenä on kuitenkin ajatus.. Elämältä paljon sain. En yhtään vähempää, en yhtään enempää. Olen kiitollinen kaikista kasvupoluista, niistä kipeistäkin.. joita elämänvarrella on ollut. Ilman sitä kaikkea ei olisi nyt tätä. 


Meillä käännyttiin jo massulleen <3 On kiire kasvaa isoksi..


Mervi