sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulukuun 24. päivä - Jouluaatto

Neljäs liekki lausuu:
’Nyt odotus on päättynyt.
Siis kerallani riemuitkaa.
Jo joulun juhla tulla saa.’


Aattoillan rauha,
meille laskeutuu.
Huurrekoruissansa,
koivut uneksuu.
 Tyyntyi hiljaiseksi,
ilouutinen.
Korkeallle syttyy,
sarja tähtien.
 Äänettönnä seisoo,
hämärtyvä maa.
Kunnes joulun kellot,
hiljaa kumajaa.
 Silloin suuri rauha,
täyttää sydämen.
Tuomme hiljentyneen,
hartaan kiitoksen.
– Ester Ahokainen –
Hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille!
Mervi

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulukuun 23.päivä - Piparkakkutalo


Piparin tuoksu,
kiire ja juoksu.
Ainainen hoppu,
nyt se on loppu.
Seisahda hetkeksi,
lopeta touhu,
luoksesi saapuu 
oikea joulu.

Piparkakkutalo tuo oikean joulun. 
Tänä jouluna piparkakkutalon leipoi rakas esikkoni.

Mervi

perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulukuun 22. päivä - Joulun taika


On valkoisia pisaroita ilma tulvillaan,
kimaltava lumimatto peittää koko maan.
Tuhansina pisteinä lumi säkenöi.
Pehmeästi punatulkku lumirumpuun löi.
Hiljaisina sävelinä lumi laskeutuu.
Piiloon lumipeiton alle kesä unohtuu.
Pienet, kirkkaat ajatukset lumilintusina
ihmisiä koskettavat salaa, hiljaisina.
Hiljaa, hiljaa lumilaulut sydämissä soivat,
kun nuo pienet hiutaleet taivaan maahan loivat.

– Pia Perkiö –

torstai 21. joulukuuta 2017

Joulukuun 21.päivä - tonttuperhe


Hiipii viisi tonttua
tähtitaivaan alla.
Loistaa kaksi kynttilää
tuvan akkunalla.
Joulukuusi koristeltu,
äiti puuron keittää.
Lunta sataa hiljalleen,
voi kauas huolet heittää.
Joulun pienet kulkuset
ne kilkkaa heleämmin,
vaikka paukkuu pakkanen,
on sydämessä lämmin.

Mervi

tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulukuun 19.päivä - Mitä kertoi tonttu?


Mitä kertoi mulle tonttu?
Pipari tuo joulun
Kynttilä tuo joulun
Himmeli tuo joulun

Mitä muuta kertoi tonttu?
Antoi ajatuksen uuden,
kertoi joulun salaisuuden
Rakkaus tuo joulun
Näin kertoi tonttu.

Mervi

maanantai 18. joulukuuta 2017

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulukuun 17. päivä - kolmas adventti


Kolmas liekki puhuu näin:
Jo joulu hiipii tänne päin.
Kun valoani katselette,
sen tulosta jo iloitsette.
Pian viikko ohi vilistää
jäljelle vain yksi jää.

Mervi

lauantai 16. joulukuuta 2017

Joulukuun 16. päivä - Sateenkaarisilta


Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä
menevät kuoltuaan sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, 
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin ja kaikilla ystävillämme 
on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja
saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa:
loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi kuin ne muistoissamme ja unelmissamme menneistä
päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä Mutta tulee päivä,
jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset, sen innokas ruumis 
värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta ryhmän luota lentäen
yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut. Kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoin tapaatte
te pysytte yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan
enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas
rakasta päätä ja katsot vieläkerran koirasi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi mutteivät koskaan poissa
sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä.

(kirjoittaja tuntematon)

Oton muistolle.
Kiitos kärsivällisyydestäsi. 
Kiitos ymmärtäväisyydestäsi.
Kiitos viisaudestasi.

Lepää rauhassa.
Nyt sinun on hyvä olla.

Sinulle rakkaat ihmiset kaipaavat sinua!

Mervi

perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukuun 15. päivä - Muisto


Vain yksi päivä
kaiken muuttaa voi.
Tai yksi ainoa
silmänräpäys.
 Päättää elämän.
Tai antaa uuden.

- Maaria Leinonen

torstai 14. joulukuuta 2017

Joulukuun 14. päivä - Hyvä päivä


Harva juttu tässä maailmassa 
on vahvempi 
kuin myönteinen tönäisy 
– vaikka hymy. 
Hiukan myönteisyyttä ja toivoa 
"Kyllä sinä siitä selviät!", 
kun on oikein hankalaa. 

-Richard De Vos

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulukuun 13. päivä - Hiihtäjä


Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu –
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu
tuul’ ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll’ on myötä,
kun latu on aukaistu edessään –
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens’ itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen, –
mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,
joka outoja onnen vaiheita käy
eikä tiedä, miss’ oikea, väärä.

Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on rinnassansa,
kun toivo säihkyvi soihtuna yöss’ –
mut käypä se laatuun hiihtää myös
hiki otsalla, suurissa suruissa
ja kuolema kupeellansa.

- Eino Leino

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukuun 12. päivä - Pienenpieni


Jos tiiraat pientä pisaraa tai pientä karhunlasta,
Kuvajaisen nähdä voit jostain suuremmasta.
Pieniin silmiin heijastuu pala maailmaa,
sen salaisuuden löytää voi, jos vain uskaltaa.

- Esko-Pekka Tiitinen ja Tuula Tiitinen teoksesta Pienenpieni

Mervi

maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulukuun 11. päivä - kotimaa


Kaukana siintävät horisontit,
hiljaa aaltoilevat pellot.
Jäisen talven tuikkivat silmät,
toisiaan seuraavat erämaat.

Opimme tuntemaan äänesi,
liikkumaan laineillasi.
Kylpemään rannoillasi,
huokailemaan metsissäsi.
Koskettamaan kallioitasi.
Sytyttämään tulesi.

Saimme järvissäsi ikikasteen,
hiljaisuudessasi avaimen onneen.
Ja kutsumme sinua synnyinmaaksi.
Sillä se on sinun todellinen nimesi.

- Pia Pälä

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulukuun 10. päivä - toinen adventti


Toinen liekki supattaa:
Mielenne vain malttakaa.
Nyt ei sovi nahistella,
pipareita pihistellä.
Pian toinen viikko hujahtaa,
muut kaksi oottaa vuoroaan.

Hyvää toista adventtia toivottaen

Mervi

lauantai 9. joulukuuta 2017

Joulukuun 9. päivä - uniruno


Aalto laulaa, laine soi,
sinikello unelmoi.
Sininen on ilmaa, tuulta,
tuoksuu unipuulta.

Hae sinistä siipiin,
näe tähtiunta,
siellä on unien valtakunta.
Sinistä unilunta.

Sukella syvälle siniseen,
löydät meren aarteineen.
Simpukalla on siniset kuoret,
unessa siniset vuoret.

-Hannele Huovi

Mervi

perjantai 8. joulukuuta 2017

Joulukuun 8. päivä - Luojan kaunein ajatus


"Kauan ennen kun tänne synnyit
sinut tunsi jo Jumala.
Oli päiväsi pilvisinkin hänen tiedossansa,
joka ainoan päiväsi jo ennen syntymääsi.
Olet kuva rakkaudesta
Luojan kaunein ajatus.

Ajatuksista Luojan synnyit,
tarkoituksen sait elämään.
Joka hetkesi hän on luonut, tuntee myös matkan pään.
Hän on kaikessa kanssasi ja kantaa taakkojasi.
Olet ihme, taivaan lapsi,
Luojan kaunein ajatus."

Muisto kuopuksen kastepäivästä <3

Mervi

torstai 7. joulukuuta 2017

Joulukuun 7. päivä - käsi kädessä


On suloista antautua 
pienen käden viettelykseen,
antaa sormensa hennon lehden käperrykseen, 
se vie koko käden
vie koko sydämen
ei palauta.

- Maija Jyrinki 

Mervi

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulukuun 6. päivä - Rakkauden tunnustus isänmaalle


Kun olin ihan pieni tyttö,
minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oli niin pieni,
että sen sisään juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
Koti ja äidin syli,
isän käsi ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni,
minun isänmaani maistui mansikkamaidolta
ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan kokonaan lakannut siellä kuulumasta.

Kun minusta tuli aikuinen,
minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään yhä uusia vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani
ja miksi se on minulle niin rakas.

Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
alue,jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.

Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.

Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri, kieli,
tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
" Ruislinnun laulu korvissani/ tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/kaskisavuun laaksot verhouu…"

Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
rukous ja kirous,
syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.

Isänmaani on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään , ammattiin, asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika, palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.

Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneitten sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet,
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.

Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.

Eläköön, kauan eläköön Suomi!


Rakkaudentunnustus isänmaalle / Raili Malmberg

Mervi

tiistai 5. joulukuuta 2017

Joulukuun 5. päivä - tätä metsää rakastan


Tätä metsää rakastan:
naavapartakuusia
suopursukoita
kivikkorinteitä
neulaspolkuja.
Rakastan iltaan hiljenneenä
kevään lauluja helisevänä
myrskyssä kohisevana.
Tätä karua
hoitamatonta.
Keloineen pahkoinen
lahorastaineen.
Tätä metsää rakastan.
Tätä maata.

- Maaria Leinonen -

Mervi

maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulukuun 4. päivä - tätä maisemaa rakastan

Satavuotiaan Suomen juhlaviikon kunniaksi on hyvä valita kuva Saanatunturilta. 
Tätä tunturia ja maisemaa todella rakastan!


Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle.
Opin hengittämään sen tahtiin
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa.

- Maaria Leinonen- 

Mervi

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulukuun 3. päivä - ensimmäinen adventti


Ensimmäinen liekki vakuuttaa:
"Jos maltatte vain odottaa
vielä neljän viikon verran,
toki joulu saapuu kerran. 
Ei pidä olla toivoton,
kohta viikko mennyt on."

Hyvää ensimmäistä adventtia toivottaen

Mervi

perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukuun 1. päivä - kaipaus

Olen aikaisempina vuosina pitänyt joulukalenteria täällä blogissa. Rakastan valokuvausta! Erityisesti maisemakuvausta sekä runoja, joten nämä ovat olleet myös joulukalenterin teemana. Kuluneen vuoden aikana valokuvausharrastus on jäänyt vähemmälle huomiolle eikä maisemakuvia ei ole kertynyt siihen tahtiin kuin aikaisemmin. Tästä johtuen ajattelin, että jätän tällä kertaa myös joulukalenterin väliin. Mutta kuinka ollakaan - kun joulukuun ensimmäinen päivä lähestyy loppuaan, niin en malta olla kirjoittamatta. On monella tavalla tärkeä vuosi. Miten ihmeessä voisin jättää sen väliin? 


Kun kaipaus ja ikävä
polttaa niin, että satuttaa,
kuuntele silloin sydäntäsi,
joka kertoo sinulle,
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan,
ja nyt muistot ovat kauneinta 
mitä sinulla on.

Lepää rauhassa rakas Otto <3

Mervi